Kari ja Matti Kivelä - Muistoja Osuuskaupan ajoilta
OSUUSKAUPAN elämänmenossa mukana vuosina 1950-1964 kasvaneet veljekset Kari ja Matti Kivelä muistelevat asemanseudun elämää ja ihmisiä.
Isämme Martti Kivelä aloitti Taavetin Osuuskaupan palveluksessa vuonna 1947 Aappo Tannisen ollessa kaupanhoitajana. Martti oli aluksi rauta- ja maatalouspuolen osastovastaavana ja sitten monta vuotta tittelillä myymälänhoitaja. Hän oli "kakkosmiehenä" - toimitusjohtaja Matti Kallosen varamiehenä.
Äitimme Lyyli aloitti postilaisuransa Kuhmoisissa ja muutti sieltä Pyhältöön, missä Martti oli Osuuskauppa Jylhän myymälänhoitajana. Pyhällöstä Lyyli ja Martti muuttivat Taavettiin vuonna 1947.
Martti lopetti Osuuskaupassa vuonna 1963 ja siirtyi Maarakennusliike Taavetin Kaivukoneen (virallisesti Taavetin Kaivukone M. Kivelä ja kumpp.) toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi. Muut osakkaat olivat rakennusmestari Toivo Lääveri ja Toivo Äyräväinen.
Martti Kivelä on käynyt kauppakoulun. Kivelä oli Luumäen Sähkö Oy:n hallintoneuvoston jäsen, kunnan, seurakunnan, lukion sekä osuuskassan tilintarkastaja. Hän on kuumaen Poikien urheiluseuran jäsen.
(Siirtokarjalaisten tie III, 1970)
Perheemme asui Martin Osuuskauppa-aikana kaupan vastapäätä olevassa henkilökunnan asuntolatalossa, mikä noihin aikoihin oli yksi Taavetin isoimmista asuintaloista. Tämä talo oli kotitalomme elämämme ensimmäiset 14 (Kari) ja 13 (Matti) vuotta, kunnes muutimme omaan omakotitaloon Palolammentielle vuonna 1964.
Me asuimme kauempana rautatiestä olleen sisäänkäyntirapun alakerran asunnossa. Meillä oli myös oma ulko-ovi pihan puolelle. Rapussa lähempänä rautatietä asui koulutoverimme Nurmilaukkaan Raijan perhe, isä-Vilho oli autonkuljettaja. Yläkerrassa asuivat siskokset Asta ja Irja Heikkilä, Muita asukkaita olivat lihaosaston hoitaja Antti Kinnunen vaimoineen, Tapani ja Annukka Marttinen, Oiva Jääskeläinen, joka oli hyvä urheilija, Milja Myllynen ja Tuula Takki (nyk. Lahtela).
Talo oli niin lähellä rataa, että junan ajaessa ohi asunnossa tärisi. Ylikäytävän puomien kellojen kilkatus tuli tutuksi. Talon eteläpuolella oli matala ja pitkä varastorakennus, jonka pohjoispäädyn asunnossa asui perheineen Huopaisen Vilho, hänkin Osuuskaupan autonkuljettaja. Eteläpuolen, siis Heijarin puolen, päädyssä oli sauna. Meillä oli siellä saunavuoro aina lauantaisin.
Taavetin liike- ja muukin elämä keskittyi noina vuosina vilkkaalle asemanseudulle. Siellä oli Osuuskauppa ja sen baari, rautatieasema ja radan toisella puolella Osuuskassa ja taksiasema. Osuuskassan talossa asuivat Kaarina Latva ja pojat Seppo ja Olli. Osuuskassan talon kellarikerroksessa on myös 'Kolo', missä Taavetin Korpihaukkojen ja Tervapääskyjen vartiot pitivät kokouksiaan. Linja-autoliikennekin oli siihen aikaan vilkasta, Kouvola-Lappeenranta-linjuritkin pyörähtivät aina asema-aukion kautta. Hamina-Lappeenranta-liikenne kulki myös Taavetin kylän kautta. Mitään ohitusteitä ei niihin aikoihin vielä ollut. Nykyisin rautatieasema lienee tyhjän panttina eivätkä matkustajajunat enää pysähdy siellä.
Aseman ympäristö varsinkin kesällä oli viihtyisä puukujineen ja istutuksineen. Siihen aikaan VR piti hyvää huolta rautatieasemistaan ja niiden ympäristöistä.
Meidän lasten
seikkailujen kannalta nuo alakylän kulmat olivat ihanteelliset. Keskiössä
olivat Osuuskaupan lukuisat varastot ja muut tilat sekä aseman halkolaanit jne.
Radalla leikkiminenhän oli kiellettyä. Jälkikäteen ajatellen oli aika hurjaa,
että salatupakkapaikka oli halkopinojen välissä. Kävimme
tosiaan laanilla mm. Nikusen Timon kanssa polttamassa nikotiinipommeja eli
tupakantumppeja, jotka olimme noukkineet Martin tuhkakupista. Onneksi ei
kertakaan syttynyt tulipaloa. Aseman väen kanssa oltiin hyvää pataa. Joskus
saimme kyytiä resinamiehiltä ja se oli hauskaa.
Kävimme vanhempiemme kanssa usein ruokailemassa Osulan yläkerran ravintolassa. Porsaankyljykset olivat suurinta herkkua.
Muistamme
Osuuskaupasta ainakin lasten silmin sen, että yhteisön yhteishenki siellä oli
hyvä. Juhliin, esimerkiksi henkilökunnan pikkujouluihin, otettiin mukaan myös
henkilökunnan perheiden jäsenet. Juhlien erinomaisena vetäjänä ja juontajana
toimi usein Osuuskaupan varastopäällikkö Väinö Kuutvuori.
Hauskuuttajista paras oli Huomon Pauli.
Karin, Matin ja Liisan albumista
Aseman seutu – Taajama, joka koostui pääosin osuuskauppalaisista, osuuskassan talon asukkaista ja rautatieläisistä
Osuuskaupan työntekijöistä osa asui kaupan omissa työsuhdeasunnoissa kaupparakennuksessa ja tien vastapäätä olevissa rakennuksissa. Isossa Osuuskassan talossa radan toisella puolella oli alakerran liiketilojen lisäksi monta asuinhuoneistoa. Talon asukkaista on mainintoja Osuuskassan sivulla. Valtion Rautatiet tunnetusti pitivät huolta omistaan. Rautatieläisille ja heidän perheilleen löytyi aina asunto työpaikan välittömästä läheisyydestä, jos sitä tarvittiin.
1950-60-luvulla asema työllisti koko joukon virkailijoita. Asemapäällikköinä olivat Eino Jäkälä, Sauli Saukko ja Matti Kääpä. Junanlähettäjiäjaasemamiehiä oli koko joukko: Tauno Turku, Yrjö Karhu, Uuno Karhu, Unto Karhu, Toivo Heimola, Erkki Heimola, Arvo Ruuskanen, Pentti Sani, Yrjö Nokka ja Mauno Houni.
VR:n taloissa
asuivat mm. Karhut, Käävät, Saukot, Lyijyset, Turut, Nokat, Sarvilahdet,
Maaskolat, Näivät ja Maliset. Siis muitakin kuin rautatieläisiä oli näissä
valtion asunnoissa vuokralla.
Kirjoittajat ja lähteet: Kari Kivelä, Matti Kivelä, Tuija Nyberg, Liisa Ahonen, Luumäen Lehti, TOKH 1956, Finna, Rakas on meille tämä pitäjä -kirja.